|
K E N N E
L A U R R A S I N G
Marika & Vili Lehtonen
Mansikka-aho 4
49570 KANNUSJÄRVI
FINLAND
GSM +358 (0)50 573 3046
marika.lehtonen (at) aurrasing.eu
kennel.aurrasing (at) gmail.com
|
W-PENTUEEN PÄIVÄKIRJA
11.3.2006
Eilen,
10.3., lähti sitten Whisperkin uuteen kotiinsa. Vein tyttösen
Helsinkiin lentokentälle josta Bianca tuli häntä hakemaan. Itkuhan
siinä taas pääsi kun Bianca ja Whisper lähtöselvityksestä poistuivat
omalle portilleen ja matka uutta kotimaata Hollantia kohti alkoi.
Whisper siis lähti sulostuttamaan isänsä Wesleyn ja kahden muun
kääpiöpinseripojan Bjornin ja Gabberin päiviä. Tänään sain kuulla
että Whisper oli käyttäytynyt lentomatkat erittäin mallikkaasti
ilman itkuja nukkuen rauhallisesti. Samaten uusiin perheenjäseniin
tutustuminen oli sujunut ilman ongelmia ja tyttönen oli heti
asettunut taloksi ja käyttäytynyt kuin olisi jo pitempäänkin asunut
uudessa kodissaan.
Kovasti
on ikävä sekä Wiwia että Whisperia. Onnea tyttösille ja omistajille
elämässään! Kotiin jäi sentään ikävää lievittämään kolmas tyllerö
Wiima. Jatkossa uusia kuvia löytyy W-pentueen omalta sivulta.
Thank
you Bianca and John for giving Whisper such a good and loving home!
Hope to meet you both, boys and Whisper soon again :).
Whisper
ja Bianca.
4.3.2006
Eilen
kävivät Susa ja Pertti hakemassa Wiwin kotiin. Kovin tuli suru
puseroon kun yksi on nyt joukosta poissa, mutta helpottaa kun tietää
että Wiwi pääsi huolehtivaan ja rakastavaan kotiin. Kiitos Susalle
ja Pertille siitä! Wiwin kotimatka oli sujunut rauhallisesti
nukkumisen merkeissä. Reippaasti oli myös kotiin Jyväskylään päästyä
tutustuttu uusiin perheenjäseniin, kääpiöpinsereihin Veikkaan ja
Veeraan ja kelpie Vendaan josta Wiwi oli löytänyt oivan
leikkikumppanin. Myös ensimmäinen yö oli sujunut ilman mitään
ongelmia.
Wiwi ja Susa.
24.2.2006
Pennut
täyttivät tänään 6 viikkoa. Eilen käytiin eläinlääkärissä hakemassa
jokaiselle sirut ja Whisper sai lisäksi nelosrokotteen ja ihka
uutukaisen passin joiden turvin muuttaminen Hollantiin luonnistuu
jouhevasti kahden viikon kuluttua. Kiinteä ruokakin maistuu jo
mukisematta eikä Santraakaan nuo imetyshommat enää juuri kiinnosta.
Leikittää ja hoitaa lapsukaisiaan kyllä muuten erittäin mallikkaasti
edelleen. Lapsosten vakkari leikkitätinä toimii yhä enenevässä
määrin Raisa ja kyllähän tuo on alentunut siihen tehtävään muutaman
kerran Sylvikin ;).
20.2.2006
Pennut
täyttivät perjantaina 17.2. kokonaiset 5 viikkoa. Vauhti senkun
kiihtyy vaan. Santra mamma nukkuu yönsä tyytyväisenä minun peittoni
alla ja muutenkin viettää vähemmän aikaa pentujensa kanssa. Tähän
pakkoratkaisuun jouduttiin kun pennuilla alkoi mennä vatsat
löysälle, söivät määräänsä enemmän kaiken aikaa. Kiinteä ruokakaan
ei oikein ottanut maistuakseen kun mammalta niin paljon maitoa tuli
kokoajan. Viikonloppuna meillä vieraili Susa ja Pertti (Didaktic's),
kuvia otettiin ja nyt vihdoin on päätetty myös kuka pennuista kukin
on.
Aurra Sing Whispering Wings "Whisper"
(oik. merkki tyttö)
Aurra Sing Wicked Witch "Wiwi"
(merkitön tyttö)
Aurra Sing Wild As Wind "Wiima"
(vas. merkki tyttö)
10.2.2006
Pennut
täyttivät 4 vk. Kuten uusista kuvista näkyy, tytöt ovat hyvin
tarkasti "ruoka-aikaan kotona", melkoisia mini rotikoita siis ;).
Santra mammalta tulee maitoa niin hyvin ettei kiinteä ruokakaan
muutamaa suupalallista enempää vielä kiinnosta, mutta useita kertoja
päivässä kuitenkin saavat pikkuneitoset kiinteää ruokaa nenän eteen
tutkittavaksi (ja tallottavaksi...). Santra tietysti on kovin
tyytyväinen kun sillä on lupa syödä se mikä pennuilta yli jää.
Painot tänään seuraavat: merkitön tyttö 1320 g, oikea merkki tyttö
1200 g ja vasen merkki tyttö 1203 g.
merkitön tyttö
oikea
merkki tyttö
vasen
merkki tyttö
3.2.2006
Santra
ja pennut siirtyivät muutama päivä sitten yläkerran rauhasta
tutustumaan perheemme normaaliin äänimaailmaan. Pennut kävelevät jo
melkoisen terhakkaasti ja kun pentulaatikon reunalle menee
jutustelemaan, alkaa villi häntien vipatus ja huojuvin askelin tulee
koko tripla tervehtimään. Tarpeetkin on opittu tekemään hienosti
paperille, samaten on opittu haukkumaan :D. Painot tänään seuraavat:
merkitön tyttö 909 g, oikea merkki tyttö 877 g ja vasen merkki tyttö
872 g.
Vasemmalta: vas. merkki, oik. merkki ja merkitön.
merkitön tyttö
oik.
merkki tyttö
vas.
merkki tyttö
27.1.2006
Pennut
ovat nyt 2 viikkoa vanhoja. Kahdella pennuista aukesi silmät
maanantaina 23.1. ja kolmannella tiistaina 24.1. Neidot olivat siis
varsin varhaisessa vaiheessa liikkeellä tässä asiassa ;). Jaloille
nousemisen harjoittelu on alkanut, kovin ponnekkaasti kokeillaan
kuinka ne jalat toimii. Vielä ei tasapainoa ole, mutta harjoitus
tekee aikanaan mestarin :). Painot tänään olivat seuraavat: merkitön
tyttö 719 g, oikea merkki tyttö 685 g ja vasen merkki tyttö 665 g.
Vasemmalta: merkitön, oik. merkki ja vas. merkki.
merkitön tyttö
oik.
merkki tyttö
vas.
merkki tyttö
21.1.2006
Pennut
ovat nyt viikon vanhoja. Ruoka maistuu ja painot ovatkin
tuplaantuneet syntymäpainosta. Pennut ovatkin hyvin tyytyväisiä
palleroita ja Santra mamma kaipaa jo muutakin seuraa aina välillä.
Pennut ja äiti saavat vielä olla reilun viikon verran yläkerrassa
omassa rauhassa.
Pennuilla on nyt myös nimet, saanemme esitellä:
Aurra Sing Whispering Wings
Aurra Sing Wicked Witch
Aurra Sing Wild As Wind
merkitön tyttö
oik.
merkki tyttö
vas.
merkki tyttö
16.1.2006
Pennut
senkun syövät ja nukkuvat, ihan niinkuin tyytyväisten palleroisten
kuuluukin :). Ja paino nousee kohisten. Santra on erinomainen,
rauhallinen ja huolehtivainen äiti. Olen käsitellyt pentuja
mahdollisimman vähän etten turhaan stressaisi huolehtivaa äitiä,
mutta jokapäiväiset punnituksethan pitää tehdä ja kuvatkin tuli
otettua. Santra luottaa minuun ja saan valvovan silmän alla tutkia
ja käännellä pentuja mieleni mukaan.
merkitön tyttö
oik.
merkki tyttö
vas.
merkki tyttö
13.1.2006
Pennut
ovat syntyneet: kolme ihastuttavaa tyttöstä näki päivänvalon
vuoronperään klo 17-19 välisenä aikana. Mittailin Santralta lämmöt
ensimmäisen kerran puolen päivän jälkeen jolloin ne näyttivät 37,2.
Noin kolme tuntia myöhemmin lämpö oli pudonnut vielä hiukan, 36,9.
Osasin siis varautua että pennut syntyisivät vuorokauden sisään,
lähinnä oletin niiden tulevan seuraavana yönä. Lähdin siis
luottavaisin mielin viemään poikaani tanssitreeneihin. Olimme poissa
hieman yli 2 tuntia ja kun tulimme kotiin, oli yllätys melkoinen:
kolme virkeää narttupentua möngersi tyytyväisenä emonsa hellässä
huomassa pentulaatikossa! Tarkastin pennut ja totesin niiden olevan
kaikin puolin kunnossa. Santra oli erinomaisesti katkaissut kaikilta
napanuorat täsmälleen sopivan mittaisiksi ja huolella puhdistanut
tyttöset. Melkoista haipakkaa emo on synnytyksessä pitänyt, ennen
kotoa lähtöäni ei avautumisesta ollut merkkiäkään! Pentujen painot
olivat 199 g, 209 g ja 209 g.
12.1.2006
Tänään
kävimme röntgenissä ja pentujen lukumäärä varmistui: kolmea
"lentävää Hollantilaista" odotetaan syntyväksi n. viikon sisään.
Alunperin laskettu aika oli 19.1. eli viikon kuluttua, mutta koska
astutuksia oli neljänä päivänä peräkkäin, on mahdollista että pennut
syntyvät jo aiemmin. Yksi pennuista oli asettunut naama kuvaa kohti,
poseeraaja siis alusta asti ;D. Pentujen päät merkattu nuolilla.
3.1.2006
7
viikoa ensimmäisestä astutuksesta täynnä. Santralla virtaa ja haluja
lenkkeilyyn löytyy edelleen, joten kunnon ylläpitämistä jatketaan
entiseen malliin. Iltaisin mamma hakeutuu viekkuun selälleen
kellimään ja nautiskelee suunnattomasti kun mahaa raaputellaan.
Pennut myllertävät ponnekkaasti, varsinkin iltaisin ja onkin mukavaa
tunnustella pikkuisten liikehdintää masun läpi :).
27.12.2005
6 vk
täynnä ensimmäisestä astutuksesta ja masu senkun kasvaa. On se vaan
jännä juttu että alati häntäänsä ylhäällä kantava mamma ei halua
poseerata häntä ylhäällä, liekö tietoinen vähemmän edustavasta
alalinjastaan ;). Lenkkeillään entiseen malliin, tosin
joulun pyhinä -10 pakkasilla äityli ei enää ollut lenkistä kovin
innoissaan vaan käveli rinnalla koko matkan välillä syyttävästi
minua mulkoillen... ;).
20.12.2005
Huomenna 5 vk täynnä ensimmäisestä astutuksesta ja tältä mamma nyt
näyttää :).
16.12.2005
Tänään
kävimme eläinlääkärillä ultrassa. Varmasti näkyi pentusia 4
kappaletta. Sen verran oli jo maha-asukeilla kokoa ja olivat
limittäin asettuneet, joten enemmänkin on mahdollista :)). Ja
kyllähän tuolla mammalla jo masu hieman pullottaakin. Pahoinvointia
on Santralla jonkun verran esiintynyt, mutta ruokahaluihin se ei ole
vaikuttanut pätkääkään! Päinvastoin: tuntuu siltä, että Santra on
entistäkin ahneempi ja tekee vaikka millaisia akrobaattitemppuja
että onnistuisi ruokaa jostain kähveltämään ;). Saakin olla tarkkana
ettei mamma syö itseään aivan palloksi.
Viimevuotiseen malliin pakkaset ovat täällä maalla ajaneet hiiret
sisätiloihin. Sen verran arkoja otuksia ovat, etteivät nyt ihan
lattioilla vilistä, mutta tietyistä paikoista laittioiden alta ja
seinien välistä kuuluu rapinaa. Santra mallikkaana rottakoirana
kuuntelee ja vaanii kärsivällisesti lempipaikoillaan. Se saattaa
seisoa pitkiäkin toveja esimerkiksi vanhan leivinuunin edessä
tuijottamassa irrallista lattialankkua. Viime vuonna samasta
paikasta neito yhden hiiren tappoikin, kun menin lankkua nostamaan
ihmetellen että mikä siinä nyt niin kiinnostaa, ja yritti tietysti
hiiren myös niellä. Valitettavasti (Santran mielestä)välipala jäi
haaveeksi kun ilkeä mamma tuli ja otti lyttyyn purrun hiiren pois.
Santra
vaanimassa hiiriä :).
21.11.2005
Tiistaina 15.11. lensimme Santran kanssa Hollantiin. Vaikka neito ei
ollut koskaan ollut lentokoneessa, käyttäytyi hän mitä erilaisimpiin
matkustusmuotoihin tottuneena erittäin rauhallisesti: ääntäkään ei
matkan aikana päästänyt. Wesleyn omistaja Bianca Smits tuli hakemaan
meidät lentokentältä, josta matkamme jatkui Amsterdamista reilun
sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Roosendaalin pikkukaupunkiin.
Alkututustumisista selvittyämme päästimme Santran ja Wesleyn
tekemään tuttavuutta takapihalle. Eipä aikaakaan kun Wesley oli
tomerana poikana jo täydessä touhussa ;). Minä kiiruhdin
sukkasillani ja ilman takkia pitämään Santraa paikallaan ja siihen
syssyyn alkoi tietysti myös sataa vettä! Siinä sitten
parisenkymmentä minuuttia pideltiin koiria vesisateessa, onneksi ei
sentään mikään rankkasade ollut. Loput astutukset hoituivat
mallikkaasti sisätiloissa. Perjantaina suuntasimme nokkamme takaisin
kotia kohti, lentomatka sujui yhtä mallikkaasti kuin mentäessäkin.
Suuret kiitokset Biancalle ja Johnille vieraanvaraisuudesta ja siitä
että sain käyttää Wesley:a Santralle! Nyt vain odotellaan ja
toivotaan, että alkaa "pulla kohoamaan" ;))).
© J. de
Vugt
|
